"Vapaat työajat ja riittävästi kahvia"

Ohjelmistoyrittäjien toimitusjohtaja Rasmus Roiha peräänkuulutti Helsingin Sanomissa (22.5.) koodareille vapaita työaikoja. Vuosia koodareita luotsanneena ymmärrän tämän aloitteen taustat ja tarpeet kovin hyvin ja konkreettisesti. Pienessä startupissa työkäytännöt ja –kulttuuri ovat valmiiksi diginatiiveille sopivaa, mutta ei varmasti työsuojeluviranomaisen hyväksymää.

Euroopan parhaaksi pk-sektorin työpaikaksi kahdesti valittu digikehitystalo Futurice oli saanut joustavista työaikakäytänteistään työsuojeluviranomaisilta huomautuksen. Haasteellisinta kulttuurien yhteensovittaminen on yrityksissä, jossa on sekä perinteistä liiketoimintaa että digisoluja. Miten johtaa samoilla prosesseilla, käytännöillä ja säännöillä kahta aivan erilaista heimoa?

Pienessä startupissa työkäytännöt ja –kulttuuri ovat valmiiksi diginatiiveille sopivaa, mutta ei varmasti työsuojeluviranomaisen hyväksymää.

​

Itse törmäsin vahvasti tähän dilemmaan ollessani soveltuvuustesteissä nykyiseen tehtävääni. Osallistuin ryhmätehtävään, jossa jokaisen piti valita kolmenkymmenen työhyvinvointitekijän joukosta viisi tärkeintä, ja viisi vähiten tärkeintä tekijää. Henkilökohtaisen valinnan jälkeen piti keskustella tekijöistä ryhmässä ja valita yhteinen lista.

Järkytyksekseni huomasin, että ne tekijät, jotka minun listallani olivat vähiten tärkeitä, olivat muiden keskustelijoiden top 5 -listalla. Minun valitsemat viisi tärkeintä asiaa olivat taas pääsääntöisesti kavereideni vähiten tärkeimmiksi rankkaamia. ”Minä johdankin diginatiiveja”, kerroin selitykseksi muiden katsoessa minua kuin ufoa, ”he haluavat pelata vapaa-ajalla keskenään lautapelejä ja haluaisivat käyttää työnantajan saunaa viikonloppuisinkin.”

He haluavat pelata vapaa-ajalla keskenään lautapelejä ja haluaisivat käyttää työnantajan saunaa viikonloppuisinkin.

Kilpailu digiosaajista on äärimmäisen kovaa. Jokainen heistä saisi vaikka jo heti huomenna töitä jostakin muualta, todennäköisesti paremmalla palkalla, mitä pystyt heille itse tarjoamaan. Parasta, mitä heille voit tarjota, on hyvät tyypit työkavereiksi, joustavat puitteet ja tarpeeksi mielenkiintoiset projektit.

Olin johtajana kaikista tiukimmallani johtaessani rahoitusvaikeuksissa olevan digistartupin tuotekehitystiimiä. Nuori omistaja pitkitti huonojen uutisten kertomista henkilöstölle liian pitkään, ja talouden huono tila selvisi kaikille vasta palkkapäivänä, kun palkkaa ei maksettukaan.

Myynti- ja markkinointihenkilöt pakkasivat kamansa välittömästi ja pyysivät saada pitää työvälineensä lopputilin korvikkeena. Koodarit koodasivat. He ilmaisivat närkästymisensä huonoon tiedottamiseen ja toivoivat parempaa läpinäkyvyyttä yrityksen taloudelliseen tilanteeseen jatkossa. He halusivat vain saada projektin valmiiksi, ja olivat valmiita ottamaan palkkansa pienissä erissä sitä mukaa, kun rahaa tuli kassaan. Osakkeita he eivät halunneet.

Uskon, että edessä on vielä kovempi kulttuurin ja liiketoimintamallien murros, mitä olemme nyt digitalisoitumisen myötä nähneet.

Digitaalisuus horjuttaa perinteisiä sääntöjä

Työelämän säännöt siis muuttuvat, vaikka lainsäädäntö ja työsuojelukäytännöt eivät pysyisikään perässä. Työnantajan ainoaksi mahdollisuudeksi jää luovia lakien, säädöksien ja uuden kulttuurin ristipaineessa.

Odotan kovalla mielenkiinnolla sitä, kun kännykkäkädessä syntyneiden sukupolvi tulee työelämään. Kyse on siitä joukosta, joka ei tunnista c-kasettia, diskettiä ja lankapuhelinta. Uskon, että on edessä vielä kovempi kulttuurin ja liiketoimintamallien murros, mitä olemme nyt digitalisoitumisen myötä nähneet.

Havahduin itse tähän eräs päivä, kun olin kahdeksanvuotiaan tyttäreni kanssa menossa Mövenpick-kahvilaan. Jätskitiskin seinämässä oli logon alla kolmen jäätelöpallon kuvat: ruskea, keltainen ja punainen. Tyttäreni kysyi: ”Äiti, miksi nuo pallot ovat tuossa?” Vastasin: ”Ne ovat siinä ihan visuaalisista syistä kai. Valittu sen mukaan, mitkä pallot näyttävät hyvältä yhdessä.”

”Ai, eivätkö ne olekaan suosituimmat?” hän kysyi. Ymmärsin silloin, että kännykkäkädessä syntyneet olettavat fyysisen maailman toimivan, kuten sovellus tai peli. Tähän tulisi valmistautua jo nyt työpaikoilla. Miten organisaatio voisi toimia, kuten sovellus tai peli?

Perinteiset johtamisoppaat mäkeen?

Diginatiivien johtajana pitää porukan arvostus hankkia aivan toisin keinoin kuin perinteiset johtamisoppaat ohjeistavat. On pakko uskaltaa olla oma itsensä, avoin, inhimillinen ja nojata tiiminsä asiantuntemukseen. On pakko uskaltaa palkata niitä itseään fiksumpia.

On pakko avautua persoonana. On pakko luopua statussymboleista, jos on joskus sellaisistakin pitänyt. On pakko luopua auktoriteetista, kontrollista ja vallasta. Digijohtaminen on yhtä demokraattista, läpinäkyvää ja voimaannuttavaa, kuin sosiaalinen media on ollut nykyiselle brändijohtamiselle. Kovistelu ja kontrolli eivät auta.

Digijohtaminen on demokraattista, läpinäkyvää ja voimaannuttavaa.

Tosielämä opettaa

Kerran erään startupin scrum master vaati minua antamaan varoituksen fronttiliidillemme, koska hän ei noudattanut yhdessä sovittua toimistolle saapumisaikaa (viimeistään yhdeksitoista dailyyn) ja oli jättänyt tulematta palaveriin, joka oli sovittu vain häntä varten. Käyttämämme freelancer designer oli kutsuttu toimistollemme vain tätä palaveria varten, ja hän oli kallis.

Soitin hänelle kysyäkseni, miksei hän ollut tullut palaveriin. Scrum master kertoi lähteneensä kotoaan pyörällä, mutta sade oli yllättänyt: ”Vitutti niin paljon, että käännyin takaisin.”

Kysyin, että oliko jotakin mitä voisin tehdä, jotta häntä vituttaisi vähemmän.

Tämä henkilö oli meille aivan korvaamaton. Hän oli uudistanut arkkitehtuurimme ja yhtenä ensimmäisenä koodarina Suomessa alkanut rakentaa dynaamista saittia, joka teki palvelustamme edelläkävijän ja sairaan nopean. Muu tuotekehitystiimi oli kuitenkin turhautunut siihen, ettei hän noudattanut yhdessä sovittuja sääntöjä. Koskaan.

Miten olisit toiminut tilanteessa? Olisitko antanut varoituksen? Minä en antanut. En edes kovistellut. Keskustelin kyllä vakavasti siitä, että sateellakin pitäisi tulla töihin etenkin, kun designer saapui toimistolle vain häntä varten.

Kysyin myös, että oliko jotakin mitä voisin tehdä, jotta häntä vituttaisi vähemmän. Yhdessä pääsimme jonkinlaiseen toimivaan kompromissiin. Palvelu piti saada valmiiksi, satoi tai paistoi. Ja vaikka välillä vitutti.

​

Digisolu luovii sääntöviidakossa

Niissä startupeissa, joissa olen itse ollut mukana on aina ollut vapaat työajat. Koodarit ovat silti aina asettaneet itselleen joitakin sääntöjä. On hankala saada scrumia toimimaan, jos kaikki eivät ole samassa paikassa edes kerran päivässä. Sen ulkopuolella kaikki ovat saaneet koodata missä ja milloin haluavat. Vaikka päällään seisten.

Kuulin kerran jutun eräästä koodarista, joka halusi käydä alasti töissä. Työnantaja järjesti tilanteen niin, että hän sai käydä töissä öisin. Kerran eräs ylityöläinen oli törmännyt käytävällä alastomaan kollegaansa ja järkyttynyt niin pahasti, että käytännöstä luovuttiin.

Onko sinun työpaikallasi digisolua? Miten se näkyy teidän kulttuurissanne?

comments powered by Disqus