Parasta journalismia ikinä?

Mikä on digitaalisen journalismin uusi aalto? Kun mietitään, miten saada liiketoiminta kannattamaan, ehdotan, että katsomme mallia niiltä, joilla kassakone kilkattaa. Siksi journalismin on aika ottaa oppia web-kehityksestä.

Nainen riemuitsee.

Klikkijournalismi on varttinsa kuluttanut, ja myönnettäköön: paikkansa vakiinnuttanut. Visuaalisesti vaikuttavia, NY Timesin Snowfallin viitoittamaa tietä kulkevia monimediaisia artikkeleita tehdään jo maailmalla tasaisesti. Suomessakin niitä tehdään jonkun verran, mutta on selvää, että niiden tekeminen on edelleen kallista ja aikaa vievää, eivätkä ne siksi tule olemaan uutishuoneiden jokapäiväistä kauraa vielä hetkeen.

Lainaamalla web-kehityksen maailmasta työkaluja voimme avata täysin uuden lehden digijournalismin historiassa.

Datasta kohistaan nyt kaikkialla. Niin pitäisi myös journalismissa. Data ei ole vain juttujen tiedonlähde, vaan se voisi olla monipuolinen kehittämisväline toimituksissa. Lainaamalla web-kehityksen maailmasta työkaluja voimme avata täysin uuden lehden digijournalismin historiassa.

Kuvitellaan perinteinen digitoimituksen prosessi, johon kuuluu jutun suunnittelu, tuotanto, jakelu ja analyysi onnistumisesta. Tällä hetkellä edistyneimmissä toimituksissa on käytössä muun muassa Ezy Insights, jolla seurataan aiheiden leviämistä sosiaalisessa mediassa meillä ja maailmalla. Google Trendsistä saatetaan etsiä aiheita, jotka kiinnostavat ja SEO-työkaluilla pyrkiä luomaan juttu, jonka myös hakukoneet löytävät. Google Analyticsilla seurataan jutun menestymistä jopa reaaliajassa, mutta vähintään päivä- tai viikkotasolla.

Toimituksissa tämä viittaa monesti pariin henkilöön, jotka vastaavat ehkä aiheiden suunnittelusta ja isommasta kokonaisuudesta. He viestivät tuloksista toimittajille, jotka takovat juttuja saamiensa ohjeiden mukaan. Joissain toimituksissa reaaliseuranta pyörii skriineillä muistuttamassa tuloksen tekemisestä.

Jokainen toimittaja voisi olla sivurooliltaan data-analyytikko, joka seuraisi ja tutkisi mielenkiinnolla yleisöään ja sen käyttäytymistä.

Ehkä kannattaisi kuitenkin ottaa pari askelta takapakkia. Aloittaa alusta ja alkaa tutustua heihin, joille me sisältöä teemme. Jokainen toimittaja olisi sivurooliltaan data-analyytikko, joka seuraisi ja tutkisi mielenkiinnolla yleisöään ja sen käyttäytymistä. Sitä kautta toimittajan ammattitaito kehittyisi ja samalla hänen tuottamansa sisällöt. Datan tutkiminen olisi jokaisen toimittajan etuoikeus, ei pakotettu paha.

Rennosti pukeutunut miestoimittaja puhumassa puhelimeen ja osoittamassa läppärinsä ruudulle trendikkäässä toimistossa.

Vohkitaan web-kehityksen työkalut

Miten datan kimppuun kannattaisi sitten käydä? Esimerkiksi Allerin Rikastamon avulla meidän on mahdollista nähdä artikkelitasolla, millaisia lukijoita jutulla on. Millaisessa ympäristössä he asuvat, mistä he ovat elämässä kiinnostuneita, millainen heidän sosiaalinen statuksensa on, millainen teknologiasuhde heillä on, miten he suhtautuvat liikkumiseen ja terveyteen ja miten käyttävät mediaa. Kun kuvittelin kirjoittavani kaupunkilaisille hannoille, jenneille ja lauroille, sainkin pikkukunnan taajamassa asuvia insinööri-perttejä, -taunoja ja -hannuja. Poks, ja kupla poksahtaa.

Leikin tarjoamien työkalujen avulla voimme nähdä, mistä lukijamme ovat kiinnostuneita, mutta eivät ole löytäneet siitä sisältöä. Oikea kultakaivos juttua suunnittelevalle toimittajalle!

A/B-testaus on suosittua web-kehityksessä, mutta se voisi toimia erinomaisesti myös journalismissa.

A/B-testaus on alun perin Googlella kehitetty tutkimusmenetelmä, jolla tutkitaan tiettyä ominaisuutta vertailemalla vaihtoehtoa A vaihtoehtoon B. Menetelmä on hyvin suosittu web-kehityksessä, mutta se voisi toimia erinomaisesti myös journalismissa. Kannattaako jutun olla pilkottu vai yhtenäinen, käytämmekö paljon kuvia vai vain pääkuvaa? Kokeillaan ja tehdään jutusta kaksi eri versiota ja tutkitaan, miten eri versiot toimivat ja palvelevat erilaisia tarkoituksia. Digijournalismin edelläkävijä Buzzfeedillä A/B-testaus onkin arkipäivää.

Optimizely on työkalu, jolla A/B-testauksen teko ei vaadi koodaajan taitoja. Sen kehittänyt Dan Siroker oli alun perin Googlella töissä, mutta vaikututtuaan Barack Obamasta toisen vaalikampanjan aikana hän liittyi Obaman joukkoihin ja oli mukana tekemässä Obamasta uudelleen presidenttiä. Kampanjassa tehtiin muuten huikeita onnistumisia nimenomaan A/B-testauksella. (Suosittelen lukemaan Wiredin jutun A/B-testauksen historiasta.)

Kuumuuskarttoja ja skrollisyvyyttä mittaavan Crazy Eggin kautta on mahdollista tutkia, kuinka ihmiset käyttävät juttua ja mitkä jutun osat kiinnostavat. On kiinnostavaa huomata, että skrollaus pysähtyy usein sitaattien kohdalle tai libanonilainen voileipä kiinnittää lukijan huomion.

Mies ja nainen hurraavat toisilleen trendikkäässä toimistossa läppärin edessä.

Mainonnanhallinnan avulla voidaan mitata jokaisen jutun euromääräinen arvo. Tämä tieto yhdistettynä jutun kuluttaneeseen kohderyhmään paljastaa jutun kokonaisarvon tuotteena. Voisiko tulevaisuuden digitoimituksessa maksaa bonusta viikon onnistuneimman jutun kirjoittaneelle yhtä lailla, kun myyjä saa provisiota myyntinsä mukaan?

Kalankääreestä jatkuvaan kehitykseen

On absurdia, että tällä hetkellä journalistit tekevät omalla nimellään ja kasvoillaan huonoa sisältöä verkkoon enemmän kuin koskaan. Ikään kuin verkko julkaisumuotona antaisi siihen luvan. Oikeasti tilanteen pitäisi olla päinvastoin. Meillehän on aina opetettu, että se mikä menee verkkoon, jää verkkoon. Nykymaailmassa juttumme eivät ole enää huomisen kalankääreitä, niin kuin toimittajaopiskelijoille koulussa opetettiin.

Se mikä menee verkkoon, jää verkkoon. Nykymaailmassa juttumme eivät ole enää huomisen kalankääreitä, niin kuin toimittajaopiskelijoille koulussa opetettiin.

Siksi verkkotoimittajan pitäisi kehittää juttuaan koko ajan paremmaksi analysoimalla yleisöä ja sen käyttäytymistä ja hioa siitä sisällöltään ja tulokseltaan timantti. Journalistinen prosessi olisi jatkuva, kehittävä. Siitä voisi tulla medialle tapa erottautua: sen sijaan, että journalismi muuttuu höttöisemmäksi, verkossa jutut muuttuvat laadukkaammiksi ja kestävämmiksi.

Kirjoittaja tekee opinnäytetyötä mediatuottamisen YAMK-ohjelmaan Metropolia ammattikorkeakoulussa aiheesta Täydellisen nettijutun anatomia – Idealista.fi:n nettiartikkeleiden liiketoiminnallisen tuloksen, löydettävyyden ja leviävyyden optimoiminen. Opinnäytetyö julkaistaan syksyllä 2017.