Kutistuiko media? Määritelmillä on väliä!

Kaikkien tuntema Barbie-nukke oli alussa vain vaaleatukkainen ja sinisilmäinen. Vähitellen nukkerepertuaari on laajentunut. Mediamaailmassa on käynyt päinvastoin: aikaisempi, laaja mediakäsite tuntuu markkinointiammattilaisten puheessa kutistuneen tarkoittamaan vain digitaalista mediaa. Miten itse määrittelet median?

Erilaisia Barbie-nukkeja ympyrässä

Mehän kaikki tiedämme Barbie-nuket. Alun perin ne olivat kaikki valkoihoisia, vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä. Sitten alkoi kuulua soraääniä, etteivät nuket edustaneet ihmisiä missään määrin, sillä kaikki eivät todellakaan ole sinisilmäisiä ja vaaleatukkaisia.

Alettiin valmistaa tummatukkaisia Barbie-nukkeja. Ja sitten myös tummaihoisia Barbie-nukkeja. Ja nykyään keskustellaan siitä, voisiko Barbie-nukke olla jonkin muunkin mallinen kuin anorektikko ylipitkillä raajoilla.

Mitä tarkoittaa media?

Mediamaailmassa on käynyt vähän samoin, paitsi päinvastoin. Alussa oli pari massamediaa. Sana media vakiintui ja muodostui ylätason käsitteeksi. Sen katsottiin tarkoittavan kaikkia massaviestinnän välineitä ja osin myös yksilöviestinnän välineitä. Siinä missä aikakauslehti oli mediaa, oli sitä myös kaukalon laita jääkiekkomatsissa ja suoramarkkinointikirje postilaatikossa.

Markkinointiväki puhui mediasta enemmän kuin koskaan, tarkoittamatta sillä kuitenkaan mitään muuta kuin digikanavia.

Ja sitten tuli muutos. Tuli digi. Tuli internet. Tuli applikaatioita ja saitteja. Ja sana media kutistui tarkoittamaan vain digitaalista mediaa. Kuluttajat eivät pysyneet perässä, mutta markkinointiväki, joka tunnetusti on aina aallon harjalla, puhui mediasta enemmän kuin koskaan, tarkoittamatta sillä kuitenkaan mitään muuta kuin digikanavia.

Törmäsin juuri tarjoukseen, jossa esitettiin mediariippumattomia ratkaisuja. Mietin, miten mediariippumattomuus tässä kohden määritellään. Meidän firmamme tarjonnassa kun on vain printtimediaa, digimediaa ja suoramediaa. Ja sitten ymmärsin.

Mediariippumaton tarkoitti tarjouksen kirjottajalle vain ja ainoastaan digitaalisia kanavia. Mediariippumattomuuden sijaan hänen olisi tullut puhua digikanavariippumattomuudesta. Hän tuskin itse edes tiesi, ettei hänen tekemänsä tarjous käsitellyt sitä, mitä hän oli siihen kirjoittanut. Eikä tarjouksen vastaanottanut henkilökään kyseenalaistanut sen sisältöä.

Ostaako selittää, mitä myyt?

Sanat ovat kaikki, mitä meillä on käytettävissämme, kun meidän tulee selittää toiselle, mitä olemme esimerkiksi tarjoamassa. Kaavioita voidaan piirrellä, mutta niissä on silti oltava jokunen sanakin. Jos käyttämämme ammattijargon muuttuu epäselväksi, käy bisneksellemme luultavasti huonosti. Kuka ostaa sellaista, mistä ei ymmärrä mitään?

Sanat ovat kaikki, mitä meillä on käytettävissämme, kun meidän tulee selittää toiselle, mitä olemme esimerkiksi tarjoamassa.

Tarjoukset ovat laillisesti sitovia asiakirjoja. Jos teet jollekulle tarjouksen mediariippumattomasta toteutuksesta, on ostajalla oikeus odottaa sellaisen myös saavansa. Tarjoukset muodostavat tässä meidän bisnesalueellamme toteutuksen kuvauksen, rungon, jonka päälle rakennetaan tuotteen tai palvelun varsinainen toimitus. Hyväksytystä tarjouksesta luetaan, mistä on oikeus laskuttaa ja kuinka paljon sekä millaista tuotetta tai palvelua laskun maksajalla on oikeus odottaa.

Toisaalta sanoilla on juuri samanlainen vaikutus kuin blondeilla sinisilmäisillä Barbie-nukeilla. Ne muodostavat vallitsevan kulttuurin, tässä tapauksessa bisneskulttuurin, ytimen. Jos media onkin yhtäkkiä kaikille vain digimedia, mitä se tarkoittaa muille medioille? Niille tummatukkaisille, ruskeasilmäisille tai kenties jopa tummapintaisille versioille samasta aiheesta.

Sanat muodostavat bisneskulttuurin ytimen.

Jos media on yhtä kuin digi, miten käy aikakauslehden? Tai sanomalehden. Tai television, radion, ulkomainostaulun, bussinkyljen tai suoramarkkinointikatalogin. Me tiedämme sen jo.

Kirjoituskone ja @-näppäin.

Nuori suunnittelijapolvi puhuu vain digistä, käyttää siitä sanaa media. He kuvittelevat, ettei muuta mediaa olekaan. Mainospanostukset muihin medioihin laskevat huomattavasti suurempaa vauhtia kuin mitä niiden yleisöt pienenevät, jos pienenevät ollenkaan.

Postiluukkuja on maassa entiseen tapaan, bussinkylkiä oletettavasti enemmän kuin menneinä vuosina. Ja vaikka lineaarisen television katselu onkin vähentynyt, ei koko television katsomisen kulttuuri ole minnekään kadonnut. Aikakauslehdellä tavoitetaan edelleen viikoittain 80% kaikista 12 vuotta täyttäneistä suomalaisista. Ja silti, kukaan ei oikein usko painettujen aikakauslehtien olevan enää hengissäkään.

Se on sanojen voima. Vaikenemalla ja jättämällä pois muu mediakenttä puheestamme saamme aikaan itseään ruokkivan syklin, jossa sanalle media alkaa muodostua uusi, entistä kapeampi identiteetti. Median pirstaloitumisesta on puhuttu vuosikaudet, nyt me puhumme mediaa eheäksi, mutta kapeaksi, digimediaksi.

Medioita on jokaiseen tarpeeseen

Toivoisin, että me median ja markkinoinnin parissa työskentelevät muistaisimme, että niin kuin on hiusten värejä ja pituuksia kullekin omansa, on myös medioita valtava kirjo.

Medioita on jokaiseen tarpeeseen. Löytyy ostopaikkatietoa ja tarjousmarkkinointia varten erilaisia mediavaihtoehtoja painetussa, sähköisessä ja digitaalisessa muodossa. On imagomarkkinointiin sopivia mediavaihtoehtoja, joissa kuvan laatu on korkea ja yleisöllä paitsi aikaa myös intressiä tutustua mainontaan. Kaupantekoon kannustavia medioita on useita.

Vanhoja metallikirjaimia kasassa.

Jotkut mediat ohjaavat paremmin kivijalkakauppaan ja toiset taas verkko-ostoksille. Jokaiseen tarkoitukseen on olemassa erikoistuneita medioita niin aihepiiriperusteisesti kuin kohderyhmänäkökulmasta.

Sanoilla voimme joko ottaa asioita ja aiheita mukaan keskusteluun tai rajata niitä ulos. Mielestäni on täysin tarpeetonta rajata sanaa media tarkoittamaan vain digiä. Sekä siksi, että se nyt vaan on täysin väärin, että siksi, koska kullakin medialla on oma paikkansa mediamixissä. Ei pelkällä displayllä ja parilla natiivilla vielä mixiä tehdä.

Monimuotoisuudessa on mediamaailmankin vahvuus. Siinä, että mediat tukevat toinen toisiaan mainoskanavana mainostajan viestiä vietäessä. Kukin media tuo oman vahvuutensa. Display omat vahvuutensa, aikakauslehti omansa ja niin edelleen.

Legendaarisen Hill Street Bluesin poliisien työnjakopalaverin kuolemattomia loppusanoja lainatakseni ”Let’s be careful out there”. Kunnioitetaan sanoja ja niiden valtavaa voimaa. Ja käytetään sanoja hyvään, eikä siihen, että rajataan toisiamme ulos pelikentältä. Medioita, ihmisiä tai ajatuksia.

Kirjoittaja on mediatalossa työskentelevä kielenrakastaja.

comments powered by Disqus