Keskustelukulttuuri on meistä itsestämme kiinni

Nettikeskustelu ja sen asiallisuus on noussut viime aikoina mehukkaaksi puheenaiheeksi, ja syystä. Keskustelut vellovat kaikissa niissä palveluissa, joissa keskustelu on vielä mahdollista. Ilmapiiri kyseisissä pohdinnoissa on toistaiseksi ollut hyvin negatiivinen. Moni palvelu on sulkenut  kommentointimahdollisuutensa, ja moderoinnin arvo on noussut uusiin lukemiin. Miten ihmeessä me ajauduimme tähän? Onko sitä kaivattua asiallista keskustelua enää ollenkaan?

Suomi24 on mahdollistanut avoimen keskustelun jo yli 15 vuotta. Alkuaikoina palveluun tuli muutamia kymmeniä viestejä päivässä, mutta vuoden 2005 tienoilla koettiin iso hyppäys viestimäärissä. Parhaimmillaan Suomi24:n palstoille on tullut viestejä yli 20 000 päivässä. Tähän määrään sopii monenlaista keskustelua, myös sitä asiatonta ja ahdistavaa.

Suomi24 onkin vuosien varrella kohdannut paljon kovaa ja negatiivista keskustelua, mutta vielä enemmän kauniita, lempeitä ja asiapitoisia keskusteluja. Nyt kuitenkin aggressiivisuuden ilmapiiri nousee tavallista voimakkaammin esimerkiksi uutispalveluiden kommenttiosioissa. Kyseessä ei ole siis mikään uusi ilmiö, mutta viime aikoina tuttu ilmiö on paisunut suuremmaksi.

Nyt aggressiivisuuden ilmapiiri nousee tavallista voimakkaammin esimerkiksi uutispalveluiden kommenttiosioissa.

Paras keskustelu tuo iloa vielä vuosienkin päästä

Aidointa keskustelu on silloin, kun oman mielipiteensä voi kertoa kenenkään siihen etukäteen puuttumatta. Mitä sen jälkeen tapahtuu, on keskustelijoista itsestään kiinni. Keskustelu voi lähteä hyvään suuntaan, jolloin siitä on iloa lukijoille vielä vuosienkin päästä.

Voi käydä myös päinvastoin – eli keskustelu karkaa heti käsistä, ja natsikortin kautta siirrytään ilmastonmuutokseen. Jälkimmäisessä tapauksessa apuun tarvitaan jälkimoderointia, joka voi pelastaa keskustelun takaisin oikeille raiteille. Tällä hetkellä moderoinnin tarve on suuri, koska epämääräisen sisällön määrä on kasvusuunnassa.

Usein palveluiden ylläpitäjät antavat omille käyttäjilleen hyviä neuvoja; käyttäydy fiksusti tai ole asiallinen. Nämä ovatkin vallan loistavia ohjeita, mutta kuinka paljon näistä on keskustelijalle oikeasti hyötyä?

Siinä tilanteessa, kun lukee omiin arvoihin osuvan ja uppoavan kommentin, voi olla vaikea pitää itsensä neutraalina ja osallistua keskusteluun hyvien tapojen mukaisesti.

Koskettavimmat aiheet, suurimmat ylilyönnit

Suurimmat ylilyönnit keskusteluissa tapahtuvatkin sellaisten sisältöjen yhteydessä, jotka ovat itselle kaikista koskettavimpia. Esimerkiksi tämän syksyn isot aiheet – talouskriisi ja humanitäärisen avun tarve – ovat juuri sellaisia aiheita, jotka koskevat jollain tasolla melkein kaikkia meitä, ja juuri näihin reagoidaan.

Suurimmat ylilyönnit keskusteluissa tapahtuvat sellaisten sisältöjen yhteydessä, jotka ovat itselle kaikista koskettavimmat.

Nyt nettikeskustelujen kurjat sävyt ovat nousseet vahvasti esille, mutta onneksi suurin osa nettikeskustelijoista osaa hyvän ja asiallisen keskustelun. Sisältö on suurelta osin hyvää. Ikävän sisällön nettipalveluihin tuottaa lopulta aika pieni porukka.

Hyvät keskustelijat muistavat ainakin nämä kolme asiaa:

  1. Ajattele ennen viestin lähettämistä, haluaisitko itse lukea samanlaisen viestin palstalta.
  2. Älä provosoidu.
  3. Ole eri mieltä, mutta kunnioita muiden mielipiteitä.

Näillä pääsee jo alkuun nettikeskustelukulttuurin kehittämisessä.