Johtajat istuvat huoneissaan – vai tiimiensä kanssa?

Oli ilo kuulla Nordic Business Forumissa, kuinka puhuja toisensa jälkeen korosti humaaniutta ja nöyryyttä johtajuudessa. Autoritäärisyys, johtamisen statussymbolit ja ne kuuluisat lasikatot ovat pölyyntymässä jo osaksi menneisyyttä. En väitä, etteikö niitä vielä olisi työpaikoilla, mutta vanhakantainen johtajuus ei yksinkertaisesti enää sovi siihen vaiheeseen, johon olemme työelämässä siirtymässä.

Minuakin yritettiin konsulttien voimin vuosikausia sorvata perinteisen johtajan rooliin. Johtajana minun olisi pitänyt keskittyä vaan prosessiin, ei koskaan työn sisältöön: ”Johtaja pysyttelee taustalla ja huolehtii puitteista. Johtaja ei tee koskaan mitään konkreettista, se on merkki huonosta delegaatiokyvystä. Ja alaisten kanssa ei pidä missään nimessä ystävystyä. Siinä viimeistään sumenee järki. ”

Jos olisin noudattanut edellä mainittuja ohjeita, olisi minunkin pakko piileskellä huoneessani, koska en osaisi enää mitään. Avokonttorissa johtaja on sen sijaan tiimin saatavilla koko ajan: teet päätöksiä ja otat kantaa lennossa. Joudut perustelemaan toimintaasi koko porukan kuullen. Osaamisestasi ja toiminnastasi tulee automaattisesti läpinäkyvää.

Kuinka monessa organisaatiossa johtajat todellakin syövät viimeisenä, kuten globaalin tason johtamisguru Simon Sinek kehotti Nordic Business Forumissa? Vai syövätkö johtajat ensimmäisinä?

Jos ja kun johtaminen on palveluammatti, miksi niin moni johtaja avokonttorissa istumisen sijaan istuu omassa huoneessaan? Sen sijaan, että johtaja tekisi itsensä tiimiensä saataville, hän odottaa, että ihmiset tulevat hänen luoksensa.

Avokonttorissa johtaja on sen sijaan tiimin saatavilla koko ajan: teet päätöksiä ja otat kantaa lennossa. Joudut perustelemaan toimintaasi koko porukan kuullen. Osaamisestasi ja toiminnastasi tulee automaattisesti läpinäkyvää.

Onko johtaminen sitten modernissa työyhteisössä turhaa, ja pitäisikö johtajankin olla vain yksi tiimistä? Tuskin. Vai oletko koskaan kuullut jalkapallojoukkueesta, joka voitti mestaruusliigan ilman valmentajaa?

Jokainen joukkue tarvitsee valmentajan: Tyypin, joka suunnittelee sen, miten peli voitetaan. Urheilumaailmassa valmentaja on se, joka vie tiimiä voittoon mutta kantaa myös vastuun joukkueen tappioputkesta. Jos joukkue häviää jatkuvasti, valmentaja vaihdetaan ensimmäiseksi - ei pelaajia.

Digitalisoituminen ohjaa johtajan työtä entistä läpinäkyvämmäksi. Kun liiketoimintaa johdetaan lisäksi datalähtöisesti, pelkillä selityksillä ei enää pärjää.

Johtajan palveluasenteessa tärkeintä on aito vastuunkantaminen. Ne johtajat, jotka oikeasti ajattelevat olevansa vastuussa joukkueensa tuloksesta, löytävät palveluasenteensa aivan automaattisesti ja syövät luontaisesti viimeisenä. Jos johtaja kokee olevansa vain tyyppi, joka oman erinomaisuutensa takia saa parempaa palkkaa, hienomman auton ja suuremman huoneen kuin muut, hän tuskin kokee kovin voimakasta palveluhalua. Käsi sydämelle pomot, oletko kapteeni, joka jättää uppoavan laivan ensimmäisenä vai viimeisenä?

Digitalisoituminen ohjaa johtajan työtä entistä läpinäkyvämmäksi. Kun liiketoimintaa johdetaan lisäksi datalähtöisesti, pelkillä selityksillä ei enää pärjää. Tämä tarkoittaa mielestäni väistämättä sitä, että enää uralla ei pääse eteenpäin kavereiden ja tuurin avulla, vaan urakehitys perustuu puhtaasti tuloksiin ja osaamiseen.

Ennustan lasikatoille suhteellisen lyhyttä ikää. Tiedän kyllä miten sellaisesta mennään läpi, mutta en enää viitsisi. Modernissa maailmassa pärjää osaamisella ja hyvällä asenteella.