Epäonnistu oikein!

Koskaan ei voi olla varma tuleeko menestystä, sillä lopputulokseen vaikuttaa niin moni asia. Jopa sellaiset asiat painavat tavoitteen saavuttamisessa, mihin itsellä ei ole vaikutusvaltaa tai arpaa. Onnella on usein iso rooli. Silti jokaisen menestymisen taustalla on yksi yhteinen tekijä: kova työ.

"Fail fast!" on yksi viime aikojen hoetuimpia mantroja erityisesti startup-maailmassa. Olen samaa mieltä asiasta. Kirjoitin Waussakin aiemmin projekteista ja muun muassa siitä, kuinka tärkeää on päästä testaamaan esimerkiksi liiketoimintamallia käytännössä mahdollisimman nopeasti (Tuleeko jättiprojektistasi jättifiasko?). Epäonnistuminen on useallakin tavoilla iloinen asia ja siitä on aina paljon opittavaa. Epäonnistumisen tavoilla on kuitenkin eroja.

"Fail fast!" on yksi viime aikojen hoetuimpia mantroja erityisesti startup-maailmassa.

Muun muassa Malcolm Gladwell toteaa Outliers-kirjassaan, että onnistumisten merkittävä taustatekijä on sattuma. Koskaan ei voi olla varma tuleeko menestystä, sillä lopputulokseen vaikuttaa aina moni asia, joihin itsellä ei ole vaikutusvaltaa. Onnella on usein iso rooli. Silti jokaisen menestymisen taustalla oli yksi yhteinen tekijä: kova työ.

Gladwellin mukaan menestystä ei voi aina taata kovalla työllä, mutta menestymättömyyden pystyy takamaan sillä, ettei tee tarpeeksi töitä menestymisen eteen.

Auttaako suunnitelmallisuus?

Markkinoinnissa on epäonnistuttu monessa yrityksessä hyvällä tavalla jo pitkään tekemällä A/B-testejä. Markkinointikanavissa testataan eri vaihtoehtoja ja opitaan kokemuksen pohjalta, mitkä asiat ja käytännöt markkinoinnissa toimivat ja mitkä eivät toimi.

Muun muassa kohderyhmävalinnat, viestien sisällöt, tarjoukset ja tarjottavat tuotteet paranevat jokaisen testikierroksen myötä vaikuttaen positiivisesti myyntiin. Tätäkään ei tehdä vasemmalla kädellä suunnittelematta, vaan kontrolloidusti ja kovalla työllä. Suunnitelmallisuus ja testien eteen tehty työ mahdollistaa, että epäonnistumisista voidaan oikeasti oppia jotain, ja käyttää opittua hyödyksi jatkossa.

Epäonnistuminen ei voi olla itseisarvo. Vai kuinka moni yritys on olemassa epäonnistuakseen? Vaikka supermenestynyt Supercell lopettaa huomattavasti enemmän pelikehitysprojekteja kesken, kuin mitä julkaisee, väitän ettei yhdenkään tiimin tavoitteena ole tehdä puolihuolimattomasti peliä, joka on "suht' ok".

Suunnitelmallisuus ja testien eteen tehty työ mahdollistaa, että epäonnistumisista voidaan oikeasti oppia jotain ja käyttää oppia hyödyksi jatkossa.

Supercellkin pyrkii aina mahdollisimman erinomaiseen lopputulokseen. Epäonnistuvat pelit halutaan saada kiinni mahdollisimman nopeasti kehityksen alussa. Ne voidaan peräti kuihduttaa hengiltä jopa juuri ennen maailmanlaajuista julkaisua. Menestymisen edellytyksiä tarkkaillaan pitkin prosessia ja arvioidan pelin edellytyksiä menestysä ja tehdä rahaa. Jokaisesta epäoniistumisesta saadaan arvokkaita oppeja tulevaisuutta varten. (Tässä kohtaa olen vain lukemani varassa, joten kertokaa, jos olen väärässä. Itse en usko olevani.)

Epäonnistuminen voi siis olla iloinen asia. Mutta vain silloin, kun sen takana on kovaa työtä, työ on suunnitelmallista ja varmistetaan, että jokaisesta epäonnistumisesta opitaan.

Mikä aiheuttaa vääränlaisia epäonnistumisia?

Yksi psykologian tunnettuja testejä on niin sanottu vaahtokarkkitesti. Siinä kokeen suorittaja jättää lapsen yksin huoneeseen istumaan pöydän ääreen ja pöydälle jätetään yksi vaahtokarkki.

Lähtiessään suorittaja opastaa lasta: "Pöydällä on yksi vaahtokarkki. Jos jätät sen syömättä, niin saat kaksi vaahtokarkkia, kun tulen takaisin. Jos syöt vaahtokarkin, niin et saa toista." Testissä aiheena on välitön tyydytys vs. tyydytyksen viivästyminen (instant gratification vs. delayed gratification).

Koehenkilöitä seurattiin vuosia alkuperäisen testin jälkeen ja huomattiin, että ne, jotka pystyivät testin aikana vastustamaan kiusausta, eli tekemään enemmän töitä suuremman palkinnon eteen, menestyivät myös elämässään myöhemmin paremmin.

Lue yhteenveto linkkeineen täältä. Aiheesta on myös julkaistu kirja viime vuonna, ja sen voit tilata vaikka täältä. (Pikatesti: kumpaa linkkiä mielesi teki klikata?)

Vaahtokarkkitestin perusteella pidetään parempana kannustaa ja palkita lapsia sanallisesti siitä, että he tekevät töitä tähdätessään hyvään suoritukseen, kuten kokeeseen luettaessa, tai malttavat karkkia odottaessa. Palkitseminen ei perustu vain siihen, että lapsi saa hyviä tuloksia, vaan lasta kannustetaan tekemään enemmän työtä lopputuloksen eteen.

Koska vaahtokarkkitestin idea pätee monessa yrityksessäkin, tulee mieleen, miksi muuten myyjiä palkitaan vieläkin monessa paikkaa pelkästään tulosten perusteella.

Olisi hölmöä väittää, että vaahtokarkkiesimerkki on kaiken selittävä syy "väärälle" epäonnistumiselle. Jos sivuutetaan esimerkiksi organisaatiossa olevat vaikuttavat tekijät ja mietitään yksittäisen henkilön käyttäytymistä, on suhtautuminen työntekoon ja pelkästään nopeisiin palkintoihin tähtäävä työ hedelmätöntä myös epäonnistumisen ja uusien innovaatioiden synnyn kannalta.

Minkälaiseen käyttäytymiseen organisaatio kannustaa, jos sen arvostamaa menestystä ja palkitsemista nauttiva henkilö ei ole valmis kuluttamaan pakaralihaksiaan tarpeeksi miettiessään etukäteen, miten johonkin asia kannattaisi toteuttaa tai mitä eri vaihtoehtoja kannattaisi testata, jotta tuloksesta tulisi mahdollisimman hyvä? Epäonnistumisen kulttuurin puuttumisesta organisaation tietyissä osasissa voisi jopa kirjoittaa ihan oman artikkelinsa.

Kaiken menestyksen takana on kova työ. Paitsi lottovoiton. Jos olet siis valmis menestymään lottovoiton todennäköisyydellä, niin epäonnistu nopeasti, suunnittelematta ja ottamatta opiksesi.