Digitalisaatio – hypeä ehkä, mutta ei hokkuspokkusta

Digitalisaatio – tuo hype-sana, joka on kaikkien huulilla. Kaikki siitä puhuvat, mutta useimmille on hankala ymmärtää mitä se konkreettisesti tarkoittaa. Hypeä on vauhdittanut se, että vanhat kunnon markkinamiehet ovat päässeet jyvälle teknologian tuomista mahdollisuuksista, kun taas (IT-) alan miehet myhäilevät, että eihän tässä nyt ole mitään uutta.

Uutta digitalisaatiossa on se, että se läpileikkaa entistä vahvemmin eri toimialat monitieteellisesti, ja edellyttää siten eri alojen osaajien tietojen ja taitojen yhdistämistä. Tämä tekee kokonaisuuden, soveltamisalueiden ja hyödyntämiskohteiden tunnistamisesta haastavaa.

Propellipäät, koodarit ja data scientistit ymmärtävät mitä kaikkea on mahdollista tehdä, mutta puutteelliset kyvyt viestiä näistä mahdollisuuksia liiketoiminnan päättäjille juuri heille arvoa tuottavasta näkökulmasta voivat aiheuttaa sen, etteivät mahdollisuudet pääse koskaan konkretisoitumaan. Liiketoiminta puolestaan alkaa olla jo hyvin jyvällä siitä, mitä voitaisiin tehdä, mutta mahdollisuuksien hyödyntäminen voi tuntua isolta mustalta aukolta ilman ymmärrystä siitä, mitä kaikkea toteuttaminen vaatii.

Digitalisaatio mahdollistaa valtavasti: fyysistä asiakaspalvelua korvataan digitaalisen palvelun avulla ja fyysistä tuotetta korvataan sähköisellä. Syntyy uusia mahdollisuuksia kytkeä asioita verkkoon ja kerätä dataa, joka voi kertoa koneiden kunnosta, tuotannon häiriöstä tai asiakkaiden mieltymyksistä. Syntyy mahdollisuuksia hyödyntää tätä dataa, louhia sitä ja löytää liiketoiminnalle täysin uutta kilpailuetua. Mahdollisuuksia analysoida komplekseihin ongelmiin liittyviä muuttujia ja tehdä niiden perusteella ennustavia matemaattisia malleja. Sensorit, koneoppiminen, algoritmit ja Beaconit voivat kuulostaa liiketoimintajohtajalle scifiltä, mutta ovat ”alan miehille” jokapäiväistä puuhaa.

Digitalisaation mahdollisuudet ovat siis huimat: parhaimmillaan voidaan luoda sinisen meren strategioita, eli täysin uusia tuotteita, palveluja ja toimintamalleja, joiden kanssa ei ole vielä kilpailua. Voidaan tehostaa tuotantoa ja palvella asiakkaita täysin uudella tavalla, kehittää toimialoille uudenlaista tai rikkoa vanhaa ansaintalogiikkaa.

Syntyy uusia mahdollisuuksia kytkeä asioita verkkoon ja kerätä dataa, joka voi kertoa koneiden kunnosta, tuotannon häiriöstä tai asiakkaiden mieltymyksistä. 

Uuden luominen edellyttää kuitenkin riskinottoa. Riski liittyy siihen, että ei ole täyttä varmuutta lopputuotoksesta, kun tehdään jotain mitä ei ole tehty ennen. Riskiä on myös siinä, ettei kehitys ole vain omissa käsissä, vaan avuksi tarvitaan kumppaneita ja yhdessä luomista. Mahdollisuuksien ollessa huimat on riski ottamisen arvoinen.

Pari perustavanlaatuista seikkaa auttaa madaltamaan riskiä ja lähtemään liikkeelle helpommin:

1. Prototyping: Aloita pienesti! Mikä voisi tuottaa liiketoiminnalle suurta lisäarvoa aluksi pienellä panostuksella? Kokeile ja opi – ja tulosten ollessa hyviä: laajenna. Kasvata kilpailuetua pienellä riskillä, mutta suurella potentiaalilla.

2. Co-creation: Sisäistä uudenlainen yhdessä tekeminen. Uutta arvoa tuottavien ratkaisujen löytäminen edellyttää uudenlaista yhteistyötä: osaamisen yhdistämistä (esimerkiksi juuri niiden propellipäiden ja liiketoiminnan), yhdessä kokeilua, kokeiluista oppimista ja yhdessä onnistumista.

Ei ole täyttä varmuutta lopputuotoksesta, kun tehdään jotain mitä ei ole tehty ennen. Riskiä on myös siinä, ettei kehitys ole vain omissa käsissä, vaan avuksi tarvitaan kumppaneita ja yhdessä luomista. Mahdollisuuksien ollessa huimat on riski ottamisen arvoinen.

Uuden luomisen voi aloittaa esimerkiksi epäformaalilla innovointisessiolla, jossa käydään läpi sekä digitalisaation mahdollisuuksia että liiketoiminnan tarpeita. Tämän avulla voidaan luoda yhteinen ymmärrys sekä löytää konkreettinen business case, jota lähteä edistämään yhteisillä onnistumisen kriteereillä.

Kääritään siis hihat – yhdistetään osaaminen, innovoidaan, protoillaan ja laitetaan yhdessä liiketoiminta nousukiitoon!

comments powered by Disqus